maanantai 18. heinäkuuta 2011

Tuplaraitaa tulossa

 Ensin baktus, seuraavaksi pipo ja lopuksi vielä tuplalapaset. Kaikki samasta langasta, samasta väristä ja tietenkin samanlaisella kuviolla. Alkaa jo tuo alpakka tulla korvista, mutta onneksi ollaan jo voiton puolella! Enää lapasen kärki ja pari peukaloa, ehkä tupsu pipoon, sitten pääsen kokeilemaan jotain ihan muuta. Vaikkapa sitä isoäidinneliötä, viimeinkin.


        

Tuplaraitaa - baktus, pipo ja lapaset
Lanka Drops Alpaca (vaaleampi) & teetee Alpakka
Langanmenekki Vajaa 400 g
Puikot 3-4mm
Ohje Baktus + Omasta päästä
Ravelryssä täällä



 Olin jo aiemmin talvella ostanut neljä kerää teeteen Alpakkaa alennuksesta, visiona oli tehdä jonkin sortin kolmiohuivi. Keväällä Tuurissa kävellessäni bongasin taas ale-alpakkaa, tällä kertaa Dropsin, ja hetken harkinnan jälkeen päädyin ottamaan neljä kerää vaaleanpunaista turkoosin sijaan. Kotona sitten huomasin, että hei, nämä värithän sopii aika hyvin yhteen.
 Tästä inspiroituneena rupesin kutomaan omaa raita-Baktustani, joka sitten sai seuraa asustekavereista. Hyvinhän ne viihtyy yhdessä.



 Tuplalapasia olin ihaillut muiden tekemänä, vielä en ollut saanut itse aloitettua omaa paria. Nyt tilanne sitten vaati sitä tuplaa, yksinkertaisina nämä olivat olleet aika lirut. Ilman ohjetta väsätyiksi kokeiluiksi nämä taitaa onnistua aika hyvin, näin parin purkukerran jälkeen. Ensin sisälapaset oli liian isot = patakintaat, sitten olin tekemässä kahta oikean käden lapasta. Jospa ne nyt onnistuisi.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kesän eka mustikkapiirakka

Käytiin iltapäivällä kokeilemassa, josko metsästä löytäisi jo kypsiä mustikoita. Löytyihän niitä! Näytti muuten siltä, että taitaa olla hyvä marjasyksy tulossa.
Kotona piti ensimmäisenä ruveta piirakan tekoon. Takuuvarma repepti toimi jälleen kerran, kohta on piirakasta jäljellä vain muruja pellillä...



Kesän eka mustikkapiirakka


8 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria

250 g sulatettua margariinia

2½ dl piimää / maustamatonta jogurttia
2 kananmunaa


Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon margariini ja sekoita. Erota muruseoksesta 2 dl erilleen - muru ripotellaan lopuksi mustikoiden päälle.

Lisää taikinaan piimä ja kananmunat. Sekoita kevyesti.

Levitä taikina pellille ja ripottele pohjan päälle mustikat ja erillään ollut muruseos. Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia.


Lämpimän piirakan päälle vielä vaniljajäätelöä ja kaveriksi lasi maitoa, nam!

Lainassa

Sain eilen testaukseen kaksi objektiivia. Uuden ostaminen olisi todellakin tarpeen. Tällä hetkellä omistan ainoastaan viissatasen mukana tulleen kittilasin, Canonin 18-55 millisen. Kyllä silläkin kuvailee, vaikka eihän se laatu päätä huimaa. Pokkarista vaihtaneelle ero on tietenkin valtava, mutta hetken päästä kittilinssin puutteita alkaa tulla esiin. Nyt taitaa olla se aika, uusi objektiivi tosiaan houkuttelee.

 Testissä olleet putket olivat siis
  •  Canon 70-300mm F4-5.6 IS USM
  •  Tamron 18-270mm F3.5-6.3 Di II Vc
Molempien mallien hinnat pyörivät siinä viidensadan paikkeilla, netistä voi löytää halvemmallakin.











 Yllä olevat on napattu Canonin putken läpi. Piirto oli terävä, tarkennus löysi yleensä kohteensa ja tietenkin kolmeensataan asti yltävä polttoväli miellytti. Niillä lukemilla voi jo lintujen kuvailua kokeilla, omalla kitillä ei ihan strutsia pienempään kannata tähtäillä.

 Näin edulliseen hintaan - siis rahana 500€ on paljon, mutta objektiivista ei vielä mitään - ei täydellistä linssiä voi saada. Kuvanvakaaja kompensoi kuvaajan käden tärinää, eikä kuvista monikaan ollut pahasti tärähtänyt. Sen sijaan USM-ominaisuus ei mielestäni ollut kehumisen arvoinen. Hiljaiseksi ja nopeaksi kuvailtu moottori oli ainakin tässä putkessa varsin äänekäs ja välillä sahaili aikansa eestakaisin tarkennuspistettä haeskellen. Monesti osui nappiin - siis loppujen lopuksi - mutta en menisi nopeaksi tai äänettömäski kehumaan. Mietin vaan, että millainen olisi sama putki ilman "ultaäänimoottoria"? Jos kerran tämä on se hiljainen.
 Ulkonäössäkin olisi parantamisen varaa. Äärimmilleen zoomattuna putki on mielestäni aika järkyttävä näky. Tämä tosin on ihan katsojasta kiinni eikä vaikuta millään lailla lopputulokseen.

 Kaiken kaikkiaan yhteistyö sujui hyvin, ja voisin hyvin kuvitella tämän kaverin kameralaukkuani täydentämään. Hyvin toimii macronakin, lähin tarkennusetäisyys 1,5m ja pitkällä zoomilla saa kuvia pienistäkin yksityiskohdista. Tykkään.













 Seuraavaksi vaihto Tamronin versioon ja testi kakkosvaiheeseen.
 Laajan polttovälialueen ansoista tämä objektiivi olisi Canonia huomattavasti järkevämpi ostos. Kattava polttovälialue laajakulmasta lähes kolmensadan teleen tekee vanhasta kittilinssistä täysin turhan kanniskeltavan, eikä hyviä kuvaustilanteita mene hukkaan linssiä vaihtaessa. Käytännöllisyys on varmaan paras sana kuvaamaan tätä vaihtoehtoa, toiseen testiputkeen verrattuna tämä on paljon monikäyttöisempi. Varsinkin lomamatkoilla yhdistelmä on edukseen, ei tarvi kanniskella useampaa linssiä mukana.

 Huonoja puolia löytyi toki tästäkin. Kun tämän hintaluokan putkeen yhdistetään polttovälit laajakulmasta teleen, joudutaan muista ominaisuuksista tietenkin tinkimään.
 Zoom on todella löysä. Samalla kun runkoa kääntää alas, valahtaa objektiivi suoraan 270-polttoväliseksi. Ylöspäin zoomailu taas tuotti saman tyylisiä ongelmia, painovoima vetää putken kasaan ja zoomia saa vääntää ihan kunnolla saadakseen polttoväliä suurennettua kahdeksastatoista.
 Tamronin zoom vaatii totuttelua. Canonia käyttäneelle ruuvaussuunta on väärä, alussa zoomailusta ei tahdo tulla mitään. Putkea haluaa automaattisesti kääntä myötäpäivään, kun tarkoitus on saada kuvia telepäällä. Tämä objektiivi sen sijaan kääntyy kohti laajakulmaa, ja parikymmentä ensimmäistä kääntöä menee todennäköisesti väärään suuntaan. Tähän tosin tottuu nopeasti.
 Jopa valoisana kesäiltana osa kuvista oli todella pimeitä. Valovoima jätti toivomisen varaa, telepäässä varsinkin. Muilta osin en löytänyt pahoja puutteita.

 Kuvanlaatuun olin tyytyväinen. Piirto on terävä, vaikka jälki vähän pehmenee reunoja kohti. Tätä tosin en olisi edes huomannut, jos kukaan ei olisi kertonut. Ei siis mikään suuri ongelma.
 Objetkiivi oli varsin jämerän tuntuinen ja näytti laadukkaalta. Tämäkin pidentyy zoomattaessa, mutta näyttää pitkänäkin paremmalta kuin Canon.
 Saatan nyt toistaa itseäni, mutta tykkään. Siis tästäkin.



 Mansikat on ikuistettu omalla putkella, joka on iha kelpo peli paikallaan pysyviin kohteisiin. Haasteiden kasvaessa tällä ei tosin tahdo pärjätä, rinnalle kaivataan kaveria. Tai tilalle, Tamronin tapauksessa.

 Testin jälkeen on vaikea sanoa, kumman kannalle kallistun. Pitäisi valita Canonin terävän piirron ja Tamronin käytännöllisyyden väliltä. Ja tuleehan Canoin mukana vielä ne 30 milliä extraa polttoväliin. Hankala paikka!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Päivän paras yllätys




Tai itse asiassa eilisen, vaikka virallisesti tänään olisi ollut "D-Day". Iltapäivällä se löytyi postilaatikon pohjalta. 
 Syksyn Novita nimittäin.



 Kuulostaa hullulta, odottaa nyt jotain käsityölehteä niin kuin jotain isompaakin juttua. Mutta perinteisesti tuo syksyn numero on ollut se paras, siitä löydän itselleni eniten toteutettavaa. Tällä kertaa lehti todellakin vastasi odotuksiin, oikeastaan ylitti ne. Muutaman kerran Novitaan on viime aikoina saanut pettyä, lähinnä kesän ja kevään numeroihin, jotka ovat olleet täynnä ns. "täti-vaatteita". Siis niitä ihmeellisiä toimistojakkuja ja neulottuja hameita.


Kohta saan viimeistelyä vaille olevat tuplalapaset valmiiksi, sen jälkeen kiinnostaisi kokeilla jotakin mallia uudesta lehdestä. Ainakin tuo kuvan rusettimekko näytti kivalta, samoin uusi Polku-lanka.  Itse en pysty keskittymään kuin yhteen työhön kerrallaan, edellinen pitää saada valmiiksi ennen uuden aloittamista. Ymmärtääkseni tästäki voi olla montaa mieltä...


 Kuvat on sen verran kiireessä napattu, että värit on mitä sattuu. Meillä oli kameran kanssa selvästi eri visioit...

torstai 14. heinäkuuta 2011

Auf Wiedersehen, Berlin!

Keväällä piipahdin pikaisesti Berliinissä. Matkaan lähdettiin koulun saksanryhmien voimin, tarkoitus oli oppia kieltä sekä maan kulttuuria. Ja hyvinhän se onnistui! Reissu oli kaikin puolin mahtava, tosin kotiinpaluun aika koitti turhan äkkiä. Kolme yötä halvimmassa mahdolisessa hostellissa aivan Kurfürstersdammin kupeessa ei antanut mahdollisuutta perinpohjaiseen tutustumiseen, mutta sainpahan ainakin syyn palata Berliiniin. Suosittelen!


 Hostellin ikkunasta näki suoraan Bahnhof am Zoolle. Arvosteluissa oli moitittu liikenteen melua, mutta meitö se ei ainakaan valvottanut - saattoi tosin johtua vähäisestä unimäärästäkin.
 Yöpyminen oli tosiaan sitä halvinta luokkaa, tasokin oli sen mukaista. Aamupalassa olisi ollut paljon parantamisen varaa, mutta muilta osin paikka oli tarpeeksi siisti. Hostelli oli siis A&O Berlin am Zoo, jonne voisin majoittua toistekin. Ei mitään ylimääräsitä luksusta, mutta jos hyvä sijainti ja oma kylppäri riittää, niin tuo on ihan käypä paikka. Ainakin oli hinta-laatusuhde kohdallaan!






Nähtävyksiä oli tarkoitus kierrellä ihan urakalla, mutta pitkien jonojen takia skipattiin pari. Ylemmässä kuvassa taustalla näkyy Berliner Dom, jota ei väkenpaljouden takia tarvinut ohittaa...




Korkeasaarea lukemattomia kertoja kiertäneelle Zoologischer Garten Berlin oli käymisen arvoinen kokemus. Helteinen iltapäivä vierähti nopeasti eksoottisia lajeja, kuten norsuja, pandoja ja sarvikuonoja ihmetellessä. Lopuksi käväistiin vielä akvaarion puolella, joka tosin kalpeni muun eläintarhan rinnalla.




 Berliiniin tulee varmasti vielä palattua, tämä eka reissu oli lähinnä pintaraapaisua. Koko matkan ajan paistateltiin auringossa vähintään 25°c lämmössä. Suomessa samaan aikaan oli aika kalseaa, kymmenen asteen pintaan. Berliinissä oli jo täysi kevät ja kirsikkapuut kukkivat täydessä kukassa.

 Muille matkailijoille voin ehdotomasti suositella jokiristeilyä, jollaiselle lähdimme olosuhteista johtuvien suunnitelmanmuutosten takia. Tunnin mittaiselle "risteilylle" lähdettiin DDR-museon edustalta. Hintaa taisi tulla 7€ henkeä kohti. Opastus tosin oli saksaksi, joten se meni aika lailla ohi. Luettuna kieltä tajuaa jo jonkin verran, mutta syntyperäisen saksalaisen puhumana... Sanotaanko vaikka, että maisemat oli kivat joka tapauksessa!

 Tschüss!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Saa nyt nähdä...

...mitä tästä tulee vai tuleeko ylipäätään mitään.

Blogin idea lähti ajatuksesta listata omat suosikit nettiin, jotta ne olisivat löydettävissä koneesta riippumatta. Aina kun käytän nettiä jossakin kauempana, tulee selailtua vaan sitä facebookia, kun ei muita osoitteita mieleen muistu. Hyvien blogien tai vaikkapa ihanien reseptien löytäminen olisi paljon helpompaa, jos oma tuttu suosikit-kansio olisi selattavissa missä tahansa.



Tarkoitus ei tietenkään ollut perustaa blogia, jota pyrkisin jopa päivittelemään. Pikkusiskoni sai minut kuitenkin innostumaan ajatuksesta, joten yritän silloin tällöin kirjoitella tänne. Tai ainakin lisäillä kuvia, kirjoittaminen nimittäin oikeasti on haastavaa. Vaikka unelmoinkin omasta kirjasta kirjaston hyllyllä, en mielestäni ole millään mittapuulla etevä kirjoittaja. Kai tässäkin lajissa voi kehittyä, jos tarpeeksi harjoittelee. Joten tämän blogin voi ottaa ihan harjoituksen kannalta, inspiraationani ihana Colour me! Taitavaa tekstiä julkaiseva ia kertoi äidinkielessä kirjoittamastaan ällästä - ja totesi blogin olleen suuri apu. Samaan pyrin itsekin, siis ällien kirjoittamiseen kolmen vuoden kuluttua.



Kunhan vaan innostus säilyisi viikkoa pidemään. Usein ei kestä, mutta poikkeuksiakin on. Tosin pieni prosentti kaikista innostumisistani.

Onnea! Siis jos pääsit näin pitkälle. Niin ja hyvää kesän jatkoa, luultavasti palailen vielä...