Testissä olleet putket olivat siis
- Canon 70-300mm F4-5.6 IS USM
- Tamron 18-270mm F3.5-6.3 Di II Vc
Yllä olevat on napattu Canonin putken läpi. Piirto oli terävä, tarkennus löysi yleensä kohteensa ja tietenkin kolmeensataan asti yltävä polttoväli miellytti. Niillä lukemilla voi jo lintujen kuvailua kokeilla, omalla kitillä ei ihan strutsia pienempään kannata tähtäillä.
Näin edulliseen hintaan - siis rahana 500€ on paljon, mutta objektiivista ei vielä mitään - ei täydellistä linssiä voi saada. Kuvanvakaaja kompensoi kuvaajan käden tärinää, eikä kuvista monikaan ollut pahasti tärähtänyt. Sen sijaan USM-ominaisuus ei mielestäni ollut kehumisen arvoinen. Hiljaiseksi ja nopeaksi kuvailtu moottori oli ainakin tässä putkessa varsin äänekäs ja välillä sahaili aikansa eestakaisin tarkennuspistettä haeskellen. Monesti osui nappiin - siis loppujen lopuksi - mutta en menisi nopeaksi tai äänettömäski kehumaan. Mietin vaan, että millainen olisi sama putki ilman "ultaäänimoottoria"? Jos kerran tämä on se hiljainen.
Ulkonäössäkin olisi parantamisen varaa. Äärimmilleen zoomattuna putki on mielestäni aika järkyttävä näky. Tämä tosin on ihan katsojasta kiinni eikä vaikuta millään lailla lopputulokseen.
Kaiken kaikkiaan yhteistyö sujui hyvin, ja voisin hyvin kuvitella tämän kaverin kameralaukkuani täydentämään. Hyvin toimii macronakin, lähin tarkennusetäisyys 1,5m ja pitkällä zoomilla saa kuvia pienistäkin yksityiskohdista. Tykkään.
Seuraavaksi vaihto Tamronin versioon ja testi kakkosvaiheeseen.
Laajan polttovälialueen ansoista tämä objektiivi olisi Canonia huomattavasti järkevämpi ostos. Kattava polttovälialue laajakulmasta lähes kolmensadan teleen tekee vanhasta kittilinssistä täysin turhan kanniskeltavan, eikä hyviä kuvaustilanteita mene hukkaan linssiä vaihtaessa. Käytännöllisyys on varmaan paras sana kuvaamaan tätä vaihtoehtoa, toiseen testiputkeen verrattuna tämä on paljon monikäyttöisempi. Varsinkin lomamatkoilla yhdistelmä on edukseen, ei tarvi kanniskella useampaa linssiä mukana.
Huonoja puolia löytyi toki tästäkin. Kun tämän hintaluokan putkeen yhdistetään polttovälit laajakulmasta teleen, joudutaan muista ominaisuuksista tietenkin tinkimään.
Zoom on todella löysä. Samalla kun runkoa kääntää alas, valahtaa objektiivi suoraan 270-polttoväliseksi. Ylöspäin zoomailu taas tuotti saman tyylisiä ongelmia, painovoima vetää putken kasaan ja zoomia saa vääntää ihan kunnolla saadakseen polttoväliä suurennettua kahdeksastatoista.
Tamronin zoom vaatii totuttelua. Canonia käyttäneelle ruuvaussuunta on väärä, alussa zoomailusta ei tahdo tulla mitään. Putkea haluaa automaattisesti kääntä myötäpäivään, kun tarkoitus on saada kuvia telepäällä. Tämä objektiivi sen sijaan kääntyy kohti laajakulmaa, ja parikymmentä ensimmäistä kääntöä menee todennäköisesti väärään suuntaan. Tähän tosin tottuu nopeasti.
Jopa valoisana kesäiltana osa kuvista oli todella pimeitä. Valovoima jätti toivomisen varaa, telepäässä varsinkin. Muilta osin en löytänyt pahoja puutteita.
Kuvanlaatuun olin tyytyväinen. Piirto on terävä, vaikka jälki vähän pehmenee reunoja kohti. Tätä tosin en olisi edes huomannut, jos kukaan ei olisi kertonut. Ei siis mikään suuri ongelma.
Objetkiivi oli varsin jämerän tuntuinen ja näytti laadukkaalta. Tämäkin pidentyy zoomattaessa, mutta näyttää pitkänäkin paremmalta kuin Canon.
Saatan nyt toistaa itseäni, mutta tykkään. Siis tästäkin.
Mansikat on ikuistettu omalla putkella, joka on iha kelpo peli paikallaan pysyviin kohteisiin. Haasteiden kasvaessa tällä ei tosin tahdo pärjätä, rinnalle kaivataan kaveria. Tai tilalle, Tamronin tapauksessa.
Testin jälkeen on vaikea sanoa, kumman kannalle kallistun. Pitäisi valita Canonin terävän piirron ja Tamronin käytännöllisyyden väliltä. Ja tuleehan Canoin mukana vielä ne 30 milliä extraa polttoväliin. Hankala paikka!
